Mitä muuta tähän voi sanoa :D

Eilen ajettiin taas autolla LIIAN pitkään, onneksi perillä oli odottamassa kivaa agilitykohellusta ;) Mä en ymmärrä miksi äiti jännittää uusia paikkoja noin paljon, se oli taas aivan hysteerinen. Meidän vuoron koittaessa mä päätin sitten tehdä parhaani tiimimme eteen koska äiti ei ollut selvästikkään kartalla. Raskasta toi tiimityöskentely jos joutuu ohjaamaan ja suorittamaan yksin. Päätin osallistua ratasuunnitteluun ja suoritin vapaavalintaisen esteen odotellessa koska äiskällä meni selvästi kaikki energia itsensä hallintaan. Mun oli jopa nykäistävä sitä hihasta että mennään jo. Toisella radalla äiskä oli sitten paremmin messissä ja kertoi tarkkaan mihin mennään, ihmettelen vieläkin kun se sekosi vasta treenin jälkeen ja nosti mut syliin ja rutisti. Aivan pimee täti! Mulla oli hauskaa mutta mä mietin et pitäisköhän mun seurailla tarkemmin mitä toi äiskä oikein kaapista napsii, se oli ihan outo koko loppuillan, virnisteli epäilyttävästi koko ajan ja sanoi mua loisto piskiksi, sehän on itsestäänselvyyvs! (Terran ensimmäinen saavutus: 0-tulos ajalla 33,45s (ihanneaika 37s), toinen sija ja ylpeä äiti)

Kevättä rinnassa

Oi tätä kevään riemua! Joka paikassa tuoksuu.... koirankakka. Äiti on jotenkin tosi aamu-uninen nykyään, vaikka herätän sen joka aamu heti kun aurinko nousee. Ei se ole mun vika että auringon kello edistää. Sain Pedron äidiltä taas viikon lelun, ihanan pehmoluun, joka vinkuu. Leikin sen kanssa nyt kotia. Nuolen sitä, nukun sen kanssa ja kannan sitä suussa kaikkialle. Jätin sen vain hetkeksi lattialle, ja äiskä astui sen päälle! Katsoin äitiä murhaavasti kun mun 'vauva' huusi kivusta ja hain sen heti turvaan. Se on hyvä, että me ollaan Sirun kanssa niin suuria, muuten se kävelis meidänkin päälle. Äiskän mielestä mä olen täysin seonnut, mutta en mä voi jättää leikkejä
kesken jonkin sellaisen jutun takia kuin koirakoulu tai vessassakäyminen.

Normi elämää!!!!

Velihali Rockyn kanssa

Tässä kuvassa tanssitaan äiskän kaa valssia

Ei mikään Ferrari kun Terrari!

Heippa kaikki ihanat ystävät, olen täällä taas!

Mä olen ollut viime aikoina niin kiireinen Pisness-nainen, että en ole ehtinyt edes päivittää tätä päiväkirjaa! Viimeksi kirjoittaessani todellakin luulin vahingoniloisesti, että rakas mammani oli suunnitellut koulutusta Siru-siskolle. Väärin luulin! Kaikki ohjelma oli suunniteltu mua varten. Mulla on nykyään oikein lukujärjestys ja koulua on neljänä päivänä viikossa, voitteko kuvitella, äiskä luulee selvästi että mä olen joku orja tai jotain!!! Se juttu missä suoritetaan niitä härpäkkeitä, se on ihan lemppari. Äiskä puhuu aina, että se on valssia ja että äiskä ei osaa tanssia mun kaa kun meen niin lujaa. Äiskä on vaan kömpelö kuin elefantti! Mutta mä tyttö vaan juoksen, sillä olenhan Pirkanmaan nopein collie ;). Lauantai aamuisin on sitten se koulu missä pitää vaan istua ja olla hiljaa, boring! Se on yhtä tylsää kuin se että tuijottaa koko päivän ajan kun Siru vetelee hirsiä (sillä tytöllä on kyllä unta piisaa sanon mä). Viimeksi opettaja sano mulle että oon itsepäinen ja luulen tietäväni mitä mun pitää tehdä. Mutta mä tiedän! (Äiskä oli taas mun kaa erimieltä, se kun vaan hännystelee niitä opettajii). Sitten on se yksi oppiaine: syöminen. Syömisessä juostaan metsässä syömässä makkaraa. Tädit odottaa mua metsässä piilossa ja syöttää mua, niin hienoa! Siihen syömiseen liittyy jotenkin sellainen sivuaine kun puutarhaletkunpätkän kanssa juokseminen ja sekin on ihan ok, kun sittenkin syödään...