Oi tätä kevään riemua! Joka paikassa tuoksuu.... koirankakka. Äiti on jotenkin tosi aamu-uninen nykyään, vaikka herätän sen joka aamu heti kun aurinko nousee. Ei se ole mun vika että auringon kello edistää. Sain Pedron äidiltä taas viikon lelun, ihanan pehmoluun, joka vinkuu. Leikin sen kanssa nyt kotia. Nuolen sitä, nukun sen kanssa ja kannan sitä suussa kaikkialle. Jätin sen vain hetkeksi lattialle, ja äiskä astui sen päälle! Katsoin äitiä murhaavasti kun mun 'vauva' huusi kivusta ja hain sen heti turvaan. Se on hyvä, että me ollaan Sirun kanssa niin suuria, muuten se kävelis meidänkin päälle. Äiskän mielestä mä olen täysin seonnut, mutta en mä voi jättää leikkejä
kesken jonkin sellaisen jutun takia kuin koirakoulu tai vessassakäyminen.
