tiistai 30. joulukuuta 2008

Vakoilua...


Toi Terra sisko on välillä NIIN höynäytettävä! Ei tarvinnut paljon urkkia, niin jo se kertoi salasanan blogiinsa. Mulla on ollut epäilys sen kirjoituksista ja halusin vaan tarkastaa mitä pikkuneiti tänne on raapustanut... Taidan kyllä nyt hieman oikaista ton pikkusiskon suuren egon aiheuttamia väärinymmärryksiä. Se riiviö tunkee kuononsa joka paikkaan, eilenkin mä vaan pyörittelin päätäni kun äiskä juoksi sen perässä ja yritti pelastaa rintsikkansa. Lisäksi se tyhjäsi äiskän sukkalaatikon TAAS, jospa se äiskä pian oppisi pistämään sen vaatehuoneen oven kiinni. Hetkittäin uskon, että tohon pyörremyrskyyn on lirahtanut marakattia mukaan, nimittäin ei koiran kuulu kiipeillä sohvan selkänojilla. Mä olen myös ajoittain yrittänyt vihjailla, et josko tolla Terralla olis vaikka ADHD, mutta ei ne ole tainneet sitä vielä itte huomata. Onhan se niin herttaista, et riiviö hyppii seinille, hajottaa lelunsa ja pissaa sisälle. Jotenkin luulen että mä en saisi tehdä tuollaista. Jouluna toi riiviö oli sellainen peräänkatsottava, että ainoita rauhallisia hetkiä oli silloin kun neiti nukahti akkuja lataamaan ja tuon neidin patterit kyllä käyvät ydinvoimalla, eivät taatusti ole mitään Pirkka pattereita. Hereillä se sitten härnäsi kissoja, joita maalla kyllä riitti (yhteensä 5 kpl). Kun äiti kielsi kiusaamasta kissaa, niin riiviö vaihtoi seuraavaan. Se laski "entten tentten musta vai oranssi kissa, vai olisko nyt ton valkoisen vuoro", se parka ei vielä tiedä et kissat ei ole koiria ja että niillä on terävät kynnet. Onneksi meidän maalaiskissat on tottuneet koiriin. Myös Nappi (puuvillakoira) sai osansa, tosin se oli Napille oikein, niin paljon se on mua pienenä ollessan ärsyttänyt. Tällä kertaa oli Napin vuoro yrittää selviytyä Terran käsittelystä. Ja näinpäs menevän Terrallakin pupun pöksyyn (eipä siitä vaivautunut kertomaan omassa tekstissään), kun Urho (Bernhardilainen) mun hyvä lapsuuden toveri esiteltiin Terralle. Kerrankin oli Terra paikallaan ja hiljaa. Nyt ollaan sitten kotona ja terranointi jatkuu edelleen. Äiti huokaili, et sais noi rokotukset vihdoin kuntoon niin neidin voisi viedä metsään lenkille. Pari kertaa mun on pitänyt mennä ottamaan vinkulelu siltä pois yöaikaan, tytteli kun ei tajua että yöllä pitäisi nukkua, sen 24 h valorytmi on ajoittain suhteellisen rasittava näinkin varttuneelle leidille kuin mä olen. On se silti rakas, vaikka luulot ja ego onkin melkoisen paljon suuremmat kuin riiviö itse. Mä olen ottanut sen välillä nukkumaan viereeni kun se on ollut vähän rauhallisemmalla tuulella.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008




Hyvää Joulua!


Mä sanon: Wau! Nyt tiedän mitä tarkoittaa sana "maalla", sen täytyy tarkoittaa suurta. Matkustin perheeni kanssa joulun viettoon junalla. Koska olen orastava "Globe trekker" osasin asennoitua matkustamiseen täysin coolisti. Sitä paitsi Siru-sisko sanoi, että mitään hermoiltavaa ei ole, se on kuulemma tehnyt tätä useita ja useita kertoja. Perillä äiti vei minut suuren pellon reunaan. Olin täysin ihmeissäni, en tiennyt, että maailma voi olla noin suuri! Joulu oli muutenkin melkoisen jännä tapahtuma. Aattona iskä sekosi ja kantoi puun sisään. Äiti ja sen siskot laittoivat kuusen oksille kiiltäviä juttuja, ihan vain mua varten! Näin sivuhuomautuksena: Kuuset oksat maistuu ihan kitkerille, eikä ne kiiltävät jututkaan ole kummoisen makuisia. Tapasin jouluna myös elämäni oudoimmat koirat. Niillä kaikilla oli sama nimi: kissa. Äiskän vanhemmilla ei taida olla paljon mielikuvitusta. Ne kaikki "kissat" oli muutenkin outoja, ne sähisi kun niitä yritti näykätä. Kyllä mun mielestä koiran kuuluisi opetella puhumaan kunnolla. Ne on ilmeisesti eläneet niin eristyksessä, etteivät ole oppineet kunnon kieltä. Äiti huusi mulla aina et anna niiden kissojen jo olla, mut kun niitä oli niin ihana härnätä. Ne suuttu NIIN helposti. Äiti mutisi jotain, että tuntuu löytyvän paljon taistelutahtoa ja puuttuvan itsesuojeluvaistoa. Lisäksi sain uuden leikkikaverin nimeltä Nappi. Nappi on kuitenkin aika lälly, meni kauan ennen kuin sain opetettua sille mun parhaan ja tehokkaimman taisteluliikkeen nimeltä Äkkihyökkäys. Joululahjaksi sain uuden lelun ja naudan ruokatorvia. Väsyn tullessa Jussi-paidan päälle oli mukava nukahtaa.

perjantai 12. joulukuuta 2008

12.12.2008


Mitä se tarkoittaa, jos iskä sanoo mun olevan "Tabula rasa"? Mä olen Terra, enkä mikään tabulaattori! Tää kommentti tuli siinä yhteydessä kun hämmästelin tiskikoneesta tulevaa astioidenkuivatushöyryä.
Äiskä on näyttäny stressaantuneelta viime päivinä, on kuulemma niin paljon tekemistä ennen joulua. Se meni illalla lattialle köllöttämään tyynyn ja peiton alle. Mä yritin piristää sitä nuolemalla poskesta, puremalla korvasta ja työntämällä nenäni sen silmään. Ei se kyllä ole näyttäny siitä piristyvän. Pitänee purra ens kerralla vähän lujempaa. Mä olen yrittäny myös auttaa äitiä, siis ihan oikeesti! Me laitetaan aina yhdessä pyykkikone päälle, lajitellaan vaatteet kasoihin ja mä etsin äiskälle pyykkipallon. Mä sitten aina valkkaan niistä kasoista kivoimmat vaatteet mukaani ja esittelen saalistani kaikille läsnäolijoille. Äiti mutisi jotain, ettei ole kiva kun sen siniset lepakkoalkkarit löytyy keittiönpöydän alta. Aamuisin mä autan äitiä valitsemaan vaatteita, äidin vaatekaapissa on vaikka mitä! Rakastan sukkahousuja yli kaiken, isona mäkin hankin omat sukkahousut. Äiti kyllä aina harmittelee, ettei sillä ole enää yksiäkään sukkahousuja, kun kaikki on reikäisiä. Äiskän pitäis kyllä vähän paremmin kattoa, miten se ne sukkahousut päälleen vetää, ettei ne repeilis! Mä en ainakaan niitä riko, mä vaan ojennan ne sille sieltä sukkalaatikosta...

torstai 11. joulukuuta 2008

maanantai 8. joulukuuta 2008

Hei!



Minä olen Twilight moon kind of kiss, mutta myös Terraksi minua kutsutaan. Tosin äiskä sanoo mua Terranaattoriksi, enkä kyllä voi käsittää minkä vuoksi? Muutin Vantaalle kaksi viikkoa sitten ja uuteen perheeseeni kuuluu: äiskä, iskä ja Siru "sisko". Harrastuksiini kuuluu riehuminen, se on ehdoton number one. Ihanaa kun saa juosta huoneesta toiseen turkki hulmuten. Lisäksi harrastan taisteluhyökkäyksiä äitiä kohti ja kyllä Siru siskoakin pitää välillä härnätä. Tuholainen (mitä sitten tarkoittaakin) en ole, tykkään vaan kukkamullasta, äiskän eteisessä olevasta risupallosta sekä pissapapereiden silppuamisesta ja vessapaperirullasta on vaan kiva vetää kun se paperi vaan jatkuu ja jatkuu... Äiti on opettanut mulle kaikenlaisia juttuja, kuten istumista, maahan menemistä, tassun antamista, luokse tuloa ja hihnassa kulkemista. Osaan jo vaikka mitä, mutta kuulemma toi oppimisen polku on vasta aivan alussa. Kaikkea ne luulee multa vaativansa! Olen saanut myös uusia kavereita. Äiskä on kiikuttanut tänne jos jonkinnäköisiä ja kokoisia otuksia. Nekin ovat kuulemma koiria ja tekevät musta äidin sanojen mukaan sosiaalisen. Pedro (Australian paimenkoira) oli aivan valtava, mutta mä selätin sen ihan kevyesti. Onni ja Eppu (kääpiösnautsereita), olivat aivan "pala kakkua". Strategiani: Menin sängyn alle, josta tein kohdennettuja hyökkäyksiä vastustajan partakarvoihin. Mutta kyllä väsytti illalla toi muiden koirien paimentaminen. Uupumuksen tultua, äiti kantoi mut omaan sänkyyni nukkumaan.