Vakoilua...

Toi Terra sisko on välillä NIIN höynäytettävä! Ei tarvinnut paljon urkkia, niin jo se kertoi salasanan blogiinsa. Mulla on ollut epäilys sen kirjoituksista ja halusin vaan tarkastaa mitä pikkuneiti tänne on raapustanut... Taidan kyllä nyt hieman oikaista ton pikkusiskon suuren egon aiheuttamia väärinymmärryksiä. Se riiviö tunkee kuononsa joka paikkaan, eilenkin mä vaan pyörittelin päätäni kun äiskä juoksi sen perässä ja yritti pelastaa rintsikkansa. Lisäksi se tyhjäsi äiskän sukkalaatikon TAAS, jospa se äiskä pian oppisi pistämään sen vaatehuoneen oven kiinni. Hetkittäin uskon, että tohon pyörremyrskyyn on lirahtanut marakattia mukaan, nimittäin ei koiran kuulu kiipeillä sohvan selkänojilla. Mä olen myös ajoittain yrittänyt vihjailla, et josko tolla Terralla olis vaikka ADHD, mutta ei ne ole tainneet sitä vielä itte huomata. Onhan se niin herttaista, et riiviö hyppii seinille, hajottaa lelunsa ja pissaa sisälle. Jotenkin luulen että mä en saisi tehdä tuollaista. Jouluna toi riiviö oli sellainen peräänkatsottava, että ainoita rauhallisia hetkiä oli silloin kun neiti nukahti akkuja lataamaan ja tuon neidin patterit kyllä käyvät ydinvoimalla, eivät taatusti ole mitään Pirkka pattereita. Hereillä se sitten härnäsi kissoja, joita maalla kyllä riitti (yhteensä 5 kpl). Kun äiti kielsi kiusaamasta kissaa, niin riiviö vaihtoi seuraavaan. Se laski "entten tentten musta vai oranssi kissa, vai olisko nyt ton valkoisen vuoro", se parka ei vielä tiedä et kissat ei ole koiria ja että niillä on terävät kynnet. Onneksi meidän maalaiskissat on tottuneet koiriin. Myös Nappi (puuvillakoira) sai osansa, tosin se oli Napille oikein, niin paljon se on mua pienenä ollessan ärsyttänyt. Tällä kertaa oli Napin vuoro yrittää selviytyä Terran käsittelystä. Ja näinpäs menevän Terrallakin pupun pöksyyn (eipä siitä vaivautunut kertomaan omassa tekstissään), kun Urho (Bernhardilainen) mun hyvä lapsuuden toveri esiteltiin Terralle. Kerrankin oli Terra paikallaan ja hiljaa. Nyt ollaan sitten kotona ja terranointi jatkuu edelleen. Äiti huokaili, et sais noi rokotukset vihdoin kuntoon niin neidin voisi viedä metsään lenkille. Pari kertaa mun on pitänyt mennä ottamaan vinkulelu siltä pois yöaikaan, tytteli kun ei tajua että yöllä pitäisi nukkua, sen 24 h valorytmi on ajoittain suhteellisen rasittava näinkin varttuneelle leidille kuin mä olen. On se silti rakas, vaikka luulot ja ego onkin melkoisen paljon suuremmat kuin riiviö itse. Mä olen ottanut sen välillä nukkumaan viereeni kun se on ollut vähän rauhallisemmalla tuulella.